• FabulaMedia

Nykyihmisenkin aivot tarvitsevat tylsyyttä


Leppäkerttu.
Kuva: Jani Gerkman

Jatkuvan tietotulvan vuoksi emme välttämättä tule tietoisiksi kaikista luovista ratkaisuista, joita aivomme kehittävät. Aivotutkija Minna Huotilainen kannustaa jättämään aivoille joka päivä myös tyhjää tilaa.


Silmät ovat tuskin aamulla auenneet, kun ensimmäiset uutiset, sähköpostit ja somejulkaisut on jo luettu. Työpäivä kuluu tietokoneen ruutua tuijottaessa. Silloin tällöin vilkaisu someen tai pikaviestimiin. Illalla hetki nettisarjaa, taas uutiset ja vähän somea. Kuulostaako tutulta?


Kun aivot joutuvat jatkuvasti prosessoimaan uutta tietoa, luovuutemme joutuu vaaraan. Aivotutkija Minna Huotilaisen mielestä kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että päivään jää riittävästi myös tyhjää tilaa.


Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten elämä näytti toisenlaiselta – paljon tylsemmältä.


”1950-luvun maatalousyhteiskunnassa tylsyyttä oli enemmän. Se ei tarkoittanut, että ei olisi ollut tekemistä. Kädet liikkuivat, mutta mieleltä ei vaadittu jatkuvaa uuteen tietoon sopeutumista. Muutos on ollut nopea. Ei ole kovinkaan kauan aikaa siitä, kun uutiset tulivat televisiosta vain kerran päivässä”, Huotilainen sanoo.


Aivotutkija tähdentää, ettei tarkoita rentoudella laiskuutta, jossa maataan sohvalla lukemassa somekanavia.


”Siinä ei saa mitään järkevää aikaiseksi, mutta aivot eivät myöskään saa lepoa. Niin tehdessä lähinnä blokkaa omia mahdollisuuksiaan luovuuteen. Tarkoitan käsillä tekemistä, kuten esimerkiksi käsitöitä tai puutarhatöitä − asioita, jotka eivät edellytä mielen tiukkaa prosessointia ja tiedon vastaanottamista.”


Moni aivoissa syntyvä idea ei tule omaan tietoisuuteemme


Luovuuden Minna Huotilainen määrittelee ongelmanratkaisuksi, joka ei mene peruskaavan mukaisesti. Ratkaisuiksi, joita kukaan muu ei vielä ole keksinyt.


”Luovassa tilassa aivojen annetaan tehdä sitä, missä ne ovat hyvät. Aivot yhdistävät ja vertailevat tietoja. Tulee ideoita, kokeiluehdotuksia ja keksintöjä. On mystinen prosessi, miten ratkaisu tapahtuu aivoissa. Yhtäkkiä sellaiset käsitteet yhdistyvät, jotka eivät aikaisemmin liittyneet toisiinsa.”


Huotilainen on huomannut, että luovuudesta puhutaan usein virheellisesti rohkeutena. Uskallus on toki tärkeää, mutta liian kiireiselle luovat ajatukset eivät edes tule mieleen.


”Aivojen näkökulmasta ideat hautuvat tietoisuutemme ulkopuolella. Vaaditaan sopiva toiminnan tila ja hetki, jotta pääsemme ajatukseen käsiksi. Ei ole yksinkertaista, että kun idea on syntynyt, että se olisi meidän itsemme tiedossa. Aivoissamme piileskelee ideoita paljon enemmän kuin saamme koskaan tietää.”


Oma puolustusjärjestelmämme voi haitata luovuutta. Huotilainen muistuttaa, että puolustusjärjestelmää tarvitaan toki vaikkapa liikenteessä − siellä pitää pystyä olemaan valppaana ja varomaan muita kulkijoita. Mutta joskus puolustusjärjestelmä jää päälle tilanteissa, joissa sitä ei enää tarvita. Silloin olisi hyvä pystyä rentoutumaan ja laskemaan vireystilaa.


Tutkijat puhuvat nyt itse aiheutetusta keskittymishäiriöstä eli ADT:stä (Attentive Deficit Trait). Ihminen, jolla ei ole neurobiologista tarkkaavuushäiriötä AD(H)D:tä (Attentive Deficit (Hyperactivity) Disorder), saattaa käyttäytyä kuin hänellä olisi sellainen.


”ADT aiheuttaa tilan, jossa koko elimistö on hyperaktiivinen. Puolustustilaa voi olla vaikea laskea edes hiljaisessa huoneessa. Mieleen tulee heti esimerkiksi, että kissalle pitää ostaa ruokaa. Tai nukkumaan mennessä päässä liikkuu työhön liittyviä asioita.”

Vedenpinnalla on keltaisia lehtiä, vedenpinnan alla näkyy kala.
Aivoille on hyvä suoda riittävästi kiireettömiä hetkiä. Kuva: Jani Gerkman

Unen aikana yhdistellään uutta ja vanhaa tietoa


Tärkeimpänä luovuutta edistävänä asiana Huotilainen mainitsee hyvän unen. Unen aikana ihminen käsittelee päiväsaikaan hankittua tietoa. Erilaisiin kysymyksiin voi nukkuessa tulla uudenlaisia ratkaisuja.


”Erityisesti yöunen jälkimmäisellä puoliskolla aivoilla on mahdollisuus yhdistää uutta tietoa aiemmin opittuun tietoon. Unen aikana ihminen saattaa oivaltaa jonkin syy-yhteyden.”


Huotilainen tietää, että jotkut taiteilijat saattavat tehdä myös päinvastoin. Asioita alkaa nähdä eri tavalla, kun valvoo tarpeeksi.


”Se kuvastaa unen roolia eli sitä, että uni muuttaa tapaa nähdä maailmaa. En aivotutkijana voi kuitenkaan suositella ylenmääräistä valvomista. Se on omalla terveydellä leikkimistä.”


Unen ohella liikunta on yksi luovuuden peruspilareista. Huotilaisen mielestä liikunnasta on jo pelkästään sekin hyöty, että monelle se voi olla ainoa tunti päivässä ilman älylaitteita.


Liikkuminen vaikuttaa myös vireystilan säätelyyn. Erityisesti kannattaa suosia aamuliikuntaa, koska sen vaikutukset heijastuvat koko päivään.


Kehitysprojekteja tekevien kannattaisi suosia varsinkin kävelyä. Huotilaisen mukaan on jonkin verran tutkimusnäyttöä siitä, että tulevaisuuden suunnittelu onnistuu kävellessä paremmin. Se perustuu siihen, että kävellessä katsotaan maisemaa eteenpäin ja mielelle kerrotaan pala palalta, että ollaan menossa jotakin kohti.


”Tarvitsemme luovuutta, kun mietimme, mitä tulevaisuudessa tapahtuu ja mihin suuntaan olemme menossa”, Huotilainen sanoo.


Nykyammateissa luovuus korostuu


Huotilainen tietää, että tänä päivänä monessa ammatissa luovuuden vaatimus korostuu. Näitä taitoja kannattaakin jokaisen harjoitella. Hän ei kuitenkaan usko, että kenestä tahansa tulee taiteilijaa, vaikka kuinka treenaisi.


”Suhtaudun varsinaiseen taiteeseen yhtä vakavasti kuin tieteeseen. Molempien tavoitteena on kuvata maailmaa ja ratkoa sen ongelmia. Arvostan professionaalia taidetta. Kaikki taiteen tekeminen ei ole taiteilijuutta. Itse en öljyvärejä sutiessani tee samaa kuin taiteilija. Mutta taiteelliset menetelmät sopivat kaikille luovuuden lisäämiseen.”


Viimeisten vuosikymmenten aikana moni ammatti on kokenut ison muutoksen, kun monet tehtävät ovat siirtyneet koneille. Huotilainen nostaa esiin pankkivirkailijan ammatin, joka ennen vaati ensisijaisesti hyvää laskupäätä ja huolellisuutta, jotta summat tulivat pankkikirjaan oikein. Nyt on toisin.


”Nykyisin pankkikonttoreissa hoidetaan vain poikkeustapauksia, joita ei voi hoitaa perusratkaisuilla. Näissä tilanteissa vaaditaan luovaa ongelmanratkaisua”, Huotilainen miettii.

Yksinäinen vene ja vesimaisemaa
Levänneet aivot pystyvät töissäkin parempiin suorituksiin. Kuva: Jani Gerkman

Perinteinen tapa ei aina ole se tehokkain


Huotilainen sanoo, että fiksuissa työpaikoissa työntekijöiden luovuudesta osataan pitää huolta – jopa erikoisilta tuntuvilla ratkaisuilla. Jollakin työpaikalla esillä voi olla esimerkiksi bändisoittimia, joita saa soittaa, kun huvittaa. Toisessa työpaikassa kokoonnutaan välillä pingispöydän äärelle ottamaan matsi. Nämä ovat Huotilaisen mielestä konkreettisia merkkejä siitä, että luovuutta arvostetaan.


Sen sijaan perinteinen tapa listata, kuinka monta työtehtävää työntekijä on hoitanut, ei ole aina tehokkain keino.


”Jos keskitytään vain nopeuden mittaamiseen, sitä saa helposti, mitä tilaa. Exceliin tulee rivejä, mutta saadaanko todellista tulosta?”


Esimerkiksi myyntihenkilöillä on usein tavoite saada mahdollisimman monta tapaamista aikaan. Huotilainen uskoo, että menestyvä myyjä ei välttämättä toimi totutulla tavalla.


”Ehkä paras myyjä lähteekin asiakkaan kanssa pyöräilemään ja saa sen seurauksena ison diilin!”


Työpaikoilla Huotilainen suosisi ilmapiiriä, joka sallii kokeilun, leikin ja hulluttelun. Sellainen on tärkeä signaali psykologisesta turvallisuudesta.


Leikkiä hän pitää alikäytettynä voimavarana. Aikuinen voi löytää leikin esimerkiksi pelien tai ohjatun taiteellisen toiminnan kautta.


”Työpaikoille tuodaan nykyään rumpukursseja ja tuunaustyötä. Sellaisen kautta aikuisen on helpompi lähteä leikkimään kuin lasten mielikuvitusleikkien kautta.”

Minna Huotilaisen vinkit luovuuden harjoittamiseen:

1 ”Hyvää nukkumista ei ainakaan voi ohittaa.”

2 ”Jos ratkaisua ei tunnu löytyvän, sen voi jättää yön yli hautumaan.”

3 ”Rohkeus. Pyritään luomaan työyhteisöön luottamukseen ilmapiiri, jossa huonoja ideoita saa esittää ja kokeilut saavat mennä pieleen.”

4 ”Taiteen kokeminen yhdessä. Mennään porukalla konserttiin, taidenäyttelyyn tai museoon.”

5 ”Oma taiteellinen tekeminen. Opiskelen ja katson, mitä tapahtuu, kun rupean tekemään esimerkiksi väreillä. Voi käydä esimerkiksi lyhytkursseja, joihin ei tarvitse sitoutua.”


Teksti: Noora Hellman

Kirjoittaja on FabulaMedian vastaava tuottaja.

Kuvat: Jani Gerkman/Fabula Productions Oy